He's Back (The Man Behind the Blog)

Kuten valkoinen zombi konsanaan nousen minäkin aina vain kuolleista. Aikaa ei vain ole löytynyt tähän harrasteeseen mutta ehkä se tästä, ehkä. Ilman suurempia lätinöitä siirrytään itse aiheeseen:

Viime viikkoina PC on tullut takaisin dominoimaan pelailujani PS4:n sijasta. Steamin kirjastoa olenkin onnistuneesti tyhjentänyt mutta vieläkin löytyy pari sataa peliä testaamatta. Hotline Miami 2 ja Grim Fandango Remastered veivät omat siivunsa mutta myös muutakin olen ehtinyt pelailemaan ja ihan läpi saakka.

The Novelist

"Taidepelit" ovat viime vuosina iskeneet minuun hyvinkin lujaa. Nämä pelillisesti minimalistiset ja juonta painottavat pikkupelit ovat mukavan rentouttavia kaiken äksönin ja paukkeen välissä. Novelist kiinnosti suuresti jo julkaisun aikoihin (joulukuu 2013) mutta arvostelujen perusteella jäin odottelemaan niitä kuuluisia alennuksia. Päätös oli aivan oikea, peli ei ole mitenkään täyden hintansa arvoinen (15e Steamissa).

Pelissä ollaan jonkinlainen henki/kummitus joka majailee eräässä talossa. Sinne muuttaa perhe jolla on monenlaisia ongelmia. Pelaajan pitää sitten koittaa korjailla heidän ongelmiaan, tämä onnistuu etsimällä vihjeitä heidän elämästään ja sitten kun kaikki on löydetty niin pitää päättää että ketäs nyt autetaan.

Pelin ainoa "haaste" tulee pelihahmojen väistelemisestä ja piilossa pysymisestä. Jos joku näkee sinut niin pahimmillaan voi käydä niin ettet voi kyseisessä chapterissa hänen ongelmaa korjailla. Minulle ei tätä koskaan käynyt kiitos pelin helppouden, lamppuja ja muita paikkoja joihin voi mennä piiloon on talo täynnä.

Itse juoni oli kelpoa kamaa mutta monesti tuntui ettei omilla valinnoilla ollut paljoa merkitystä isoon kokonaisuuteen. Tiedä sitten jos toisella läpäisyllä tekisin kaiken toisin niin olisiko loppu aivan erillainen. Kaipasin myös kovempaa pohdintaa valintojen kanssa, monesti ne olivat aivan selviä. Melkein aina ennemmin keskityin töihin/vaimoon kuin märisevään penikkaan. Tiedän, olen hirviö. Pelin paras asia onkin varmaan itse aihepiiri mihin se keskittyy. Ei pahemmin tule mieleen toista peliä jossa keskitytään sosiaalisiin ja perheen tavallisiin ongelmiin. Tästä suuri plussa.

Noin kolmen tunnin pituinen peli oli aivan kivaa pelailua sunnuntai aamupäivälle. Muttei tosiaan muuta kuin "aivan kiva". Uudelleen ei kauheasti innosta tuota pelailla ja läpäisyn jälkeen heti koneelta tuon poistin tilaa viemästä. Voi ehkä olla että hieman enemmän tuntuu fiilikset negatiivisilta mutta ei, kyllä tuon mielellään kerran pelailee. Suosittelen siis peliä lämmöllä jos aihepiiri kiinnostaa, mutta tuolloinkin vain Steamin alennuksesta. 7/10

Kun Novelistin haamuilut eivät minulle riittäneet niin siirryin toiseen kummiteluun, kyseessä on Murdered: Soul Suspect.

Jos L.A. Noiren, Deadly Premonitionin ja Beyond: Two Soulsin yhteinen äpärä kiinnostaa niin tässä olisi hyvä ehdokas. Pelissä tutkitaan rikospaikkoja kuin Noiressa, tunnelma ja etenkin pahis on kuin suoraan Premonitionista ja kaikki yliluonnolliset jutut Beyondista. Kuulostaa ihan hyvältä sekoitukselta mutta lopputulos ei ole mitään erityisen hemaisevaa.

Peli alkaa sillä kun pääpahis Bell Killer mukiloi ja ampuu sankarimme Ronanin. Eipä sitten auta kuin alkaa tutkimaan omaa murhaa sekä tappajan aiempia tekosia kummitellen. Iso osa pelistä sijoittuu rikospaikoille joita tutkitaan hyvin L.A. Noiresta lainatulla tavalla mutta todella paljon tylsemmin. Rikospaikat ovat hyvin pieniä ja kaiken tärkeän löytää hetken kävelyllä ja oikeassa paikassa X-painiketta painamalla. Haasteesta ei ole tietoakaan koko pelissä kun missään kohdassa ei voi epäonnistua. Kohdatkin joissa etsivä koittaa päässään lankoja yhdistellä voi läpäistä arvailemalla, aivot ei joudu kovalle käytölle tätä pelatessa.

Pulmapelin aatelia.

Rikospaikkojen tutkimisen jälkeen eniten aikaa pelissä voi käyttää kaikenlaisen pienen keräilemiseen. Kaikkeen mahdolliseen liittyvää pikku tilpehööriä on kaikkialla. Aluksi nuita jaksoikin kovalla innolla keräillä mutta sitten siihen tylsistyi. Etenkin tiettyjä tarinoita avaavia esineitä olisin tahtonut kerätä mutta ei vain innosta juosta nurkasta toiseen etsimässä kiiltävää esinettä muuten niin tylsässä maailmassa. Hyvin tyypillistä ja tylsää väkinäistä pelin pidentämistä.

Kolmas huomattava osa pelistä menee pakollisissa toimintakohtauksissa joissa hiiviskellään demonien seassa. Nämä kohtaukset ovat hyvin puuduttavia ja turhia. Hetki hiiviskellään ja sitten päästään monsterin taakse ja yhden napin ja tatin painalluksella tuhotaan pahis. Hurraa. Onneksi näitä kohtauksia on "vain" kymmenisen kappaletta koko pelissä ja parasta on se että kaikkia hirviöitä ei tarvi tuhota, jos tahtoo tai pystyy niin ne voi ohittaa kokonaan.

Pelillisesti teos ei siis ole häikäisevä, mutta entäpä se juoni? Tarinavetoinen pelihän on siis kyseessä joten paras olisi tämän puolen olla kunnossa. Osittain se onkin. Päähahmo on tylsä ja mumisee tarinan läpi. Huvittavinta herrassa on hänen tupakointinsa, sätkä palaa alusta loppuun. Kaippa kehittäjät ajattelivat että fedora päässä oleva tatuoitu sätkämies olisi tosi coolia. Väärin meni.

Itse pääjuoni on hyvin kliseinen ja lopun isot twistit arvailee jo alussa. Onneksi sivutehtävät ovat hieman pelastamassa meininkiä. Monet pienet tarinat tai hahmot ovat pelin parasta antia. Löytyy lapsia pilkkova teurastaja kuin myös kenkää haisteleva stalkkeri. Näiden hahmojen kanssa käytyjen keskustelujen tasoista settiä olisi tämä peli tarvinut enemmän.

Teknisesti ainakin PC versio toimi aivan hyvin. Minunkin jo melko vanhentuneella koneella peli pyöri melkein täysillä ongelmitta. Pituudeltaan Murdered on melko lyhyt, vain seitsemän tuntia kesti läpäisyssä ihan rauhallisesti pelaten. En yhtään ihmettele jos joku tämän alle viiteen tuntiin vetäisi ilman keräilemistä. Sinäänsä tuo pituus on aivan sopiva, pitempänä tätä en varmaan olisi jaksanut ja kesken olisi jäänyt.

Loppujen lopuksi peli on kauttaaltaan niin keskinkertainen kuin peli voi ollakkaan. Hyviä ideoita kyllä löytyy mutta toteutus ei häikäise. Parilla eurolla alennuksista tämä on aivan hyvä diili mutta sitä enempää ei kannata maksaa. 5-6/10

One more turn...

Voi voi. Yli kuukausi on taas vierähtänyt viime blogailusta. Koitin pari kertaa viime kuussa tehdä jotain kauhuleffoihin liittyvää kirjoitusta (koska halloween) mutta mitään en saanut aikaiseksi. Yksi syy tähän on uusi työpaikka jossa reilun kuukauden nyt olen lorveksinut. Toinen syy on viime aikoina tavallista innokkaampi pelailu. Animal Crossing: New Leafia jaksaa vieläkin pelata kuten myös viime kuussa julkaistua Super Smash Brossin 3DS versiota. Mutta näiden lisäksi on yksi aikasyöppö joka voittaa kaikki...

Civilization: Beyond Earth (PC)

Sid Meierin nimen alla ratsastava 4X strategiasarja on yksi kaikkien aikojen suosituimmista genressään. Itse tutustuin sarjaan joskus 1990-luvun lopusssa hyvin heikosti. Taisi jollain Kompuutteri Kaikille-lehden mukana tulleella levyllä olla alkuperäinen peli kokonaisuudessaan jota sitten veljen kanssa koitettiin pelailla. Eihän siitä oikein tullut mitään kun englanti ei luistanut vielä hyvin ja peli ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Tuosta sitten vierähtikin yli kymmenen vuotta kunnes palasin sarjan pariin.

Civilization 5 tuli hieman spontaanisti napattua Steamin alesta jokunen vuosi sitten. Moni kaveri sitä oli kehunut ja pelannut jopa satoja tunteja. Ajattelin että jospa se edes hintansa arvoinen olisi (jotain 20e ehkä silloin oli alessa). Mitä meninkään tekemään, ekoina viikkoina jo pelitunteja tuli reilut 50. Tuon jälkeen tahti hidastui mutta on tuossa Steamin mukaan mukavat 200h pelattuna. Jokainen lisäri tuli ostettua ja ne aina vain paransivat jo valmiiksi loistavaa peliä. Peli meni aika nopeasti yhdeksi suosikiksi genressään sekä teki minusta "sarjan fanin". Myöhemmin myös osat III ja IV lisäreineen tuli ostettua ja pienien tesmailujen jälkeen omasta mielestä sarja on edennyt kokoajan vain parempaan suuntaan.

 

Tämän vuoden keväänä pelien takana oleva Firaxis studio julkisti Civilization: Beyond Earthin. Melko selväksi he tekivät jo tuolloin että kyseessä on Civ 5 moottorilla tehty scifi spin-off sarjalle. Peli meni minulla nopeasti odotetuimmaksi tälle vuodelle. Nyt sitten sitä on saanut parisen viikkoa pelailla ja fiilikset pelistä ovat... hyvät.

Beyond Earth ei tosiaan keksi pyörää uudelleen. Se on pelillisesti monella tavalla hyvin samanlainen kuin Civ 5. Tavallaan tämä välillä harmittaa kun asiat tuntuvat ajoittain turhankin tutulta. Kehittäjät oisivat saaneet minun mielestä yrittää enemmän uusia kikkoja mutta melko turvallisesti mennään. Etenkin vakoojat ja kauppareitit ovat kuin suoraan Vitosesta repäistyjä. Edes jonkunlaista visuaalista uudistusta olisi voitu tehdä. Mutta kuten sanotaan: "don't fix it if its not broken"...

Noh, kyllä pieniä viilauksia ja pari suurtakin uudistusta on mukana. Teknologia ja hyve systeemejä on muutettu paremmiksi. Valinnan varaa on kummassakin enemmän. Nyt ei tarvi tai edes kannata pitäytyä vain tietyissä hyve tyyleissä kun jokaisesta kategoriasta löytyy kaikenlaisille sivilisaatioille käytännöllisiä kykyjä ja bonuksia. Vitoseen verrattuna teknologioilla on entistä suurempi merkitys. Monesti pitää tarkasti miettiä että minkä opiskelisi seuraavaksi.

Vitosen ideologioiden ja uskonnon tilalla on "mieltymys" systeemi joka on nakattu teknologioihin kiinni. Sinäänsä se toimii yhdenlaisena oman kansan elämänfilosofiana joka vaikuttaa merkittävästi melkeinpä kaikkeen. Näitä mieltymyksiä on kolme: Alieneja vihaavat natsit, teknologian kaiken edelle laittavat nörtit sekä alieneja rakastavat hipit. Näistä oma suosikki on viimeisin. On hienoa muuttaa omista joukoista yhdenlaisia ihmis-alien äpäriä joiden seassa tallustelee ihan puhtaita hirviöitä. Etenkin lopussa avattava jättiläishirviö on aivan parasta. Se on kuin suoraan jostain Godzilla-elokuvasta, sillä on hieno laittaa viholliset lyttyyn.

Nuiden systeemien uudistusten lisäksi se merkittävin uusi juttu on itse alienit. Nämä Civ 5:n barbaarit korvaavat tietokoneen ohjaamat joukot ovat etenkin pelin ensimmäisen puolikkaan aikana hyvin merkittävä vastus. Sinäänsä vasta "end gamessa" näistä monstereista ei ole enään pahemmin vastusta. Monta kertaa minunkin viattomat työläiset ja uusia kaupunkeja aloittamaan lähteneet kolonialistit joutuivat maassa myllertävien jättimatojen tai vedessä menevien krakenien suihin. Sinäänsä alienit ovat kilttejä vain juuri nuita hippejä kohtaan, vaikkakin silloinkaan niihin ei voi aina luottaa.

Kivana pikku lisänä johtajien ulkonäkö muuttuu pelin aikana.

Kokonaisuutena Beyond Earth on siis mainio peli, mutta turhankin tuttu. Kyllä tähän varmana tulee mukavasti pelitunteja nakattua ja innolla odottelen jo tulevia päivityksiä joissa uusia kansoja ja joukkoja tulisi lisää. Jos vain kauppareitteihin ja vakoojien komenteluun tulisi jonkunlaiset automaatiot niin pahemmin ei olisi valitettavaa. Etenkin end gamessa alkaa välillä ärsyttämään niiden jatkuva mikromanagerointi. Vastaavasti taas työläisten automatisointi on täysin kustu. Rakentelevat aivan turhia juttuja ja vääriin paikkoihin. Juuri pelin viimeisinä tunteina olisi mukava nakata vain automatisointi niihinkin mutta ei. Onneksi näihin mainittuihin asioihin Firaxis on jo kertonut tekevän päivitystä. 8/10 tällä hetkellä, hyvin lähellä ysiä. Jospa patchien ja lisämatskujen jälkeen peli sinne kapuaisi.

Zombeja ja demoneita

Tässä viimeisen kahden viikon aikana olen viettänyt melkoisesti aikaa elävien kuolleiden sekä demonien seassa. Puhun siis videopeleistä enkä elämästäni Oulun kauniissa kaupungissa. Eli mitä ja millä olen pelaillut viimeksi:

DmC: Devil May Cry (2013)

Emoilua ja mäiskettä. Tuossa olisi tämä peli tiivistettynä. DmC: Devil May Cry on jo yli 10 vuotta pyörineen sarjan uusin osa sekä samalla rebootti. Sanon heti tähän alkuun, aiemmat osat eivät ole minulle kovin tuttuja. DmC 1-3 osia olen tesmaillut kaverien luona mutta yhtäkään niistä en ole läpäissyt. Minua ei siis haitannut monien "fanien" suu vaahdossa huutamat vääryydet hahmoihin ja juoneen liittyen. Ne oli muuten vaan paskaa minunkin mielestä.

Mutta kukapa juonesta välittää kun kyseessä on nopeaa ja hienoa mätkintää sisältävä peli. Pelasin pelin PS3 konsolillani (kiitos PSN+) joten peli ei ehkä ole yhtä näyttävä kuin esim. PC versio mutta perkele, tämä on nätti peli. Etenkin toiminnan sulavuus ja efektimyrskyt saivat aikaan hymyn huulille. Hyvin on revitty tehoja jo hyvin vanhasta raudasta. Grafiikkoja tärkeämpää tämmöisessä hack 'n' slash pelissä on kuitenkin pelattavuus sekä sulavuus ja niissä ei ole minun mielestäni moitittavaa. Mitään kummempaa lagailua ei tullut vastaan sekä combottelu onnistui kuin tanssi. Etenkin iskujen määrä ja aseiden välillä vaihtelun helppous ovat suuret plussat.

Taistelu ja ulkoasu ovat siis kovaa kamaa. Miten sitten muuten? Juoni on kuten alussa sanoin isolta osalta täyttä kuraa ja täysin arvattava. Hahmot ovat tylsiä ja unohdettavia, en enään edes muista kuin parin päähenkilön nimen vaikka läpäisystä on vasta viikko. Toisen miinuksen pelille annan sen liiallisesta tasohyppelyyn painottamisesta. Melkein kokoajan joutuu hyppimään ja liitelemään pienien alustojen välillä ja se tylsistytti minua. Älyän että vaihtelun vuoksi tuota oli laitettu mutta hieman vähemmän hyppelyä ensi kerralla, kiitos.

Musiikista ja äänimaailmasta annan taas suuret plussat. Taistelujen aikana pauhaa menevät biisit jotka sopivat hyvin tunnelmaan. Tuollaista musiikkia en pahemmin muuten kuuntele mutta tähän tuo elektroninen mäiske sopi täydellisesti. Myös demonien örinät ja etenkin eräässä pomotaistelussa olleet kohinat olivat huikeaa kamaa.

Kaikkiaan DmC: Devil May Cry (aivan älyttömän tyhmä nimi) oli minulle positiivinen yllätys. Sarjaan uutena tulokkaana tämä tuntui mainiolta osalta hypätä messiin ja kyllä nyt löytyisi innostusta pelailla nuo aiemmatkin osat läpi. Mielenkiinnolla jään odottelemaan seuraavaa osaa, jospa juoni olisi tuolloin parempi. 8/10

Dead Island: Riptide (2013)

Pari vuotta sitten pelailin alkuperäisen Dead Islandin läpi. Mukavat 15h siinä vierähti kun yhteispelinä sen veteli Steamissa. Yksin sitä ei jaksanut sekuntiakaan. Nyt kun Humble Storesta tämä pari vuotta myöhemmin tullut Dead Island (1.5) Riptide lähti viidellä eurolla niin ajateltiin kaverin kanssa että olisi kai aika palata lämpimiin maisemiin paloittelemaan zombeja.

Kuten jo äsken nakkasin niin tätä peliä voisi helposti sanoa Dead Islandin 1.5 versioksi. Peli on isolta osalta sitä samaa mitä alkuperäinen mutta kaikkea on hieman lisää. Yksi uusi pelihahmo (jota en tietenkään testannut), kaikenlaisia aseita lisää (etenkin tuliaseita) sekä jokunen uusi hassu zombi. Kaippa tuo tarinakin oli uusi mutta kun se on laadultaan aivan järetöntä kuraa niin hankala on huomata eroa. Onneksi dialogi sentään välillä naurattaa älyttömyydellään, meno on kuin suoraan halvimmista 1970-80 lukujen kauhuelokuvista.

Joku voi tässä vaiheessa miettiä että miksi edes ostin tämän pelin? Koska se on perkeleen hauska yhteispelinä. Kaverin kanssa on mukava turista Skypessa paskaa samalla kun muussaa elävien kuolleiden päitä tohjoksi. Pelin ajoittaiset bugit sekä älyttömät fysiikat voisivat vituttaa yksinpelissä mutta co-opissa ne vain naurattavat.

Dead Island-sarja on monella tavalla viallinen. Aiemmin mainitut tekniset viat sekä juoni ovat minulle suurimmat miinukset. Sarja tekee kuitenkin pari asiaa aivan loistavasti. Iso plussa tulee oman hahmon mukaan skaalautuvista vihollisista. Tällöin ei ole väliä vaikka yhteispelissä jokainen hahmo olisi tasoltaan aivan toisista laidoista. Viholliset ovat näin aina sopivan haastavia jokaiselle. Etenkin Borderlands saisi ottaa tästä mallia, siinä kun viholliset skaalautuvat moninpelissä aina vain pääpelaajan mukaan.

Enpä tiedä mitä muuta tästä enään sanoisi. Mainio yhteispeli, paska yksinpeli. Peliä saa nykyään monestakin paikasta hyvin halvalla joten jos vain kaveri löytyy jolle tämmöinen peli myös maistuisi niin tässä olisi hyvä co-op peli. Meillä kesti tarinan läpäisyssä reilut 10 tuntia, tähän sisältyy myös iso osa sivutehtävistä. Pituudeltaan siis hieman lyhyempi kuin aiempi osa. Mutta jos näiden kahden pelin välillä pitäisi valita niin Riptide vie voiton. 7/10

Netflix suosituksia osa 5

The House of the Devil (2009)
Illat alkavat jo pimenemään joten on hyvä aika katsella hieman kauhua. The House of the Devil on ohjaaja Ti Westin ehkäpä paras tuotos tähän mennessä. 1970-80 lukujen hengessä tehty satanistielokuva on herkkua genreen vasta tutustuville kuin myös vanhojen klassikoiden (mm. Rosemary's Baby, The Omen) faneille.

Ti West onnistui luomaan elokuvasta loistavasti "vanhan" tuntuisen kaikin mahdollisin tavoin, toisin kuin Tarantino/Rodriguez heidän "Grindhouse" tuplassaan. Elokuva on kuvattu vanhalla kalustolla, asusteet ja maailma näyttää kuin suoraan 1980-luvulta repäistyltä sekä musiikkivalinnat osuivat aivan nappiin. Jos en paria näyttelijää tästä tunnistaisi niin hyvinkin voisin luulla tämän olevan vähintään 20 vuotta vanha elokuva.

Mitään en suuremmin tahdo spoilata mutta jottei tämä teksti menisi pelkäksi kehumiseksi niin pakko on mainita suurimmasta viasta. Elokuvan loppu on pienoinen pettymys, syy tähän on loistava tunnelma ja koko elokuvan ajan oleva tunne että kohta räjähtää. Kyllä siellä lopussa herkkuakin oli mutta pakolla se jätti pienoisen "siinäkö se oli" fiiliksen.

Tuosta pienestä pettymyksestä huolimatta on kyseessä yksi parhaista kauhuista vähintään viimeisen 5 vuoden ajalta. Sääli ettei ohjaaja/käsikirjoittaja West ole onnistunut ennen tai tämän jälkeen tekemään näin hyvää leffaa. Suosittelen kuitenkin myös hänen pari vuotta uudempaa The Innkeepers pätkää, ei mitenkään näin hyvä mutta aivan kelpo kummittelu. 8/10

Ichi the Killer (2001)

Tämä elokuva on hyvin erikoinen. Se samalla saa katsojan nauramaan, kiemurtelemaan paikallaan sekä miettimään että mitä helvettiä minä edes katson?! Varmaan kenellekään ei tule yllätyksenä että elokuva tulee japanista ja pohjautuu mangaan. Tämä Takashi Miiken ohjaama elokuva on kerännyt ympärilleen vankan kulttisuosion, enkä ihmettele miksi. Kyseessä on samalla todella loistava mutta myös typerä elokuva.

Elokuva pyörii (yllätys yllätys) Ichi nimisen tappajan ja Yakuzan ympärillä. Sekaan nakataan myös yksi jos toinen alamaailman sankaria niin johan on soppa valmis. Lyhyesti sanottuna: ihmisiä kuolee. Paljon.

Näyttelijät ovat hyviä, tehosteet ovat isolta osalta hienoja (poikkeuksena pari hirveää CGI-kohtaa) ja meno on ajoittain niin järetöntä ettei voi kuin nauttia. Vaikka Ichin voisi helposti leimata vain yhdeksi gore-elokuvaksi monien joukossa niin sitä tämä ei ole. Hankala uskoa mutta tästä löytyy jopa syvyyttä ja taiteellisuutta jota uupuu yleensä genrensä tuotoksista.

Jos siis sairas väkivalta, raiskaus ja muut positiiviset asiat ovat lähellä sydäntä niin tässä olisi elokuva sinulle. 8/10

I Know That Voice (2013)

Jos mm. Paavo Pesusieni, Futurama, Batman ja Nolan North ovat tuttuja niin tässä olisi hyvä dokkari sinulle. I Know That Voice on John DiMaggion (mm. Futuraman Bender, Adventure Timen Jake ja Gears of War sarjan Marcus Fenix) ideasta lähtenyt dokumentti käsittelee ääninäyttelijöitä ja heidän ammattiaan. Katsoja siis viedään ohjelmien, elokuvien ja videopelien kulissien taakse.

Joskus viime vuonna tästä dokumentista ensimmäisen kerran kuulin ja heti odotin tätä innolla. Minua on jo kauan kiinnostanut tämä aihe ja youtubesta sekä muualta olenkin haastatteluja tsekkaillut. Dimaggio on kavereineen saanut kasaan melkoisen joukon suuria alan tähtiä. Mukana on mm. Kevin Conroy (Batman), Mark Hamill (Jokeri), Tom Kenny (Spongebob) sekä Nolan North (kaikki mahdolliset videopelit).

90 minuutin sisällä ehtii kameran edessä käydä kymmeniä tuttujen kasvoja ja ääniä. Sinäänsä jos jotain olisin toivonut niin juuri pituutta lisää. Oli mukavaa että videopelitkin oli otettu mukaan mutta pääasiassa aihe käydään melko nopeasti läpi. Tiedä sitten kuinka paljon löytyy pois leikattuja kohtauksia. Enpä pahemmin keksi muuta sanottavaa tästä, etenkin jos aihe kiinnostaa niin tässä olisi melkoista herkkua luvassa. 8/10

Kertakäyttöinen elokuva osa 3

Kävin viime perjantaina elokuvissa katsomassa elokuvan jota olin semisti odotellut jo hyvän hetken. Siinä on tähtirooleissa semmoiset sankarit kuten: Sylvester Stallone, Jason Statham, Arnold Schwarzenegger, Wesley Snipes sekä Mel Gibson. Kuka vanhoja actionleffoja rakastava ihminen ei olisi innoissaan tuosta lihaksikkaasta ja hikisen miehekkäästä joukosta joka löytyisi vieläpä yhdestä samasta elokuvasta? Pää melkein räjähtää siitä parhaudesta jota näiden näyttelijöiden ympärille voisi kirjoittaa ja tehdä.
Mutta sitten tuli The Expendables 3.

Ennen kuin itken suurimmat valitukseni tätä uusinta osaa kohtaan, voisin eka kertoa mielipiteeni aiemmista pätkistä. The Expendables (2010) oli aivan kelpo toimintaleffa jossa ammuttiin pyssyillä. Okei, kyllä siinä muutakin tapahtui. Tässä tänä kesänä katsoin tämän ensimmäisen osan toisen kerran, aiemmin olin nähnyt sen vain teatterissa ja siitä jäänyt maku oli hieman pettynyt. "Ihan jees leffa mutta olisi voinut olla niin paljon parempikin" oli alkuperäinen mielipide. Nyt kun toisen kerran katsoin niin sinäänsä pidin tästä jopa enemmän kuin muistin. Äksöni on hieman käppäistä eikä läppäkään ollut täyttä kultaa. Kuitenkin tämä jaksoi viihdyttää mainiosti sen pituutensa ajan jopa uudelleen. Semmoinen juuri ja juuri 7/10, ottaen huomioon julkaisunsa ajan. Jenkkiäksönit olivat tuolloin melkeinpä historiansa huonoimmassa tilassa.

The Expendables 2 (2012) yllätti minut aivan täysin. Trailerin perusteella näytti meno olevan asteen kovempaa ja nyt Arskakin oli jo pientä cameota suuremmassa roolissa. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen kuinka viihdyttävä ja kova elokuva tämä oikeasti oli. Huom. viihdyttävä, läppä oli aivan huikeaa (jopa ajoittain paskuudessaan), toiminta oli hyvin tehtyä eikä CGI veri haitannut nyt todellakaan niin paljoa kuin aiemmassa osassa. Van Damme oli aivan perkeleen kova pahis ja saipa Scott Adkins myös sopivan roolin. Helvetin hyvä elokuva ja nyt oltiin päästy siihen samaan fiilikseen kuin mikä löytyy näyttelijöiden vanhoista leffoista. 8/10

Ja sitten päästään itse pääaiheeseen. The Expendables 3... Trailerien perusteella meno näytti jo hyvin keskinkertaiselta sekä K13 (Suomessa K12) leima oli jo yksistään yhdenlainen Kuoleman suudelma tälle elokuvalle. Pakkohan tämä oli kuitenkin nähdä, ei se voi olla nyt niiin huono. Eihän? Kyllä se oli melkoisen paska. Niin paljon koitin ajatella tästä positiivisia asioita katselun jälkeen mutta niitä ei ole hirveästi. Teenpä poikkeukseksi listan hyvistä ja huonoista asioista:

Hyvät asiat elokuvassa:

1. Mel Gibson - Yksi kaikkien aikojen näyttelijöitä vetää jälleen helvetin hyvän roolin. Mies on kuin luotu pahikseksi.
2. Pari hyvää läppää - Alussa Snipesin nakkaama juttu vankilareissusta ja vittuilut Bruce Willisin hahmoa kohtaan saivat jopa hieman hymähtämään.
3. Lopun taistelu oli jopa ihan hyvä kaikessa tyhmyydessään ja älyttömyydessään.

Huonot asiat:

1. Aivan liian pitkä elokuva - Aiemmat osat olivat semmoisia 100 minuuttisia ja se tuntui aivan sopivalta pituudelta. Tylsiä kohtia ei pahemmin tullut ja asiat rullasi mainiosti. Uusi elokuva oli yli kaksi tuntinen ja se tuntuu. Turhaa paskaa aivan hitosti mukana.
2. Uudet turhat sankarit - Joku idiootti oli keksinyt että olisi järkevää tuoda tämmöiseen nostalgiafestiin mukaan joitain uusia hahmoja joiden näyttelijöitä ei kukaan tunne eikä tahdo tuntea. Se jo sanoo paljon jos yksi niistä on Twilight-leffoissa näytellyt mallipoju. Mitä helvettiä nyt oikeasti?
3. K13 action, ei tarvi sanoa muuta.
4. Kaikki muut asiat joita en maininnut.

Frasier, mitä sää täällä teet!?

Tosiaan isoin ja vakavin vika tässä elokuvassa on sen uudet ryhmän jäsenet. Jokainen uusi sankari (paitsi Antonio Banderasin energisin rooli aikoihin) on aivan perseestä ja tahdoin niiden kaikkien kuolevan heti (spoiler, ne ei kuole). Pahinta on se että sinäänsä elokuvan keskiosa on kokonaan omistettu näiden turhakkeiden rekrytoimiseen ja niiden kanssa seikkailuun. Tuon noin 45min pituisen pätkän aikana ei muita kuin Sylttyä ja Arskaa nähdä vanhoista tutuista. Arnoldin roolikin on tässä elokuvassa aivan turha, hän pääasiassa vain istuu ja välillä sanoo jotain joka ei ole edes viihdyttävää.

Tämä elokuva olisi ollut niiiin paljon parempi sillä simppelillä korjauksella että tuo uusien hahmojen juoni olisi kokonaan leikattu pois. Elokuva olisi näin myös sopivan pituinen, mutta ei. En tiedä kenen idea tuo oli (mm. Syltty ollut kynäilemässä) mutta sitä henkilöä pitäisi lyödä ja lujaa. Olin oikeasti aivan ihmeissäni tuosta päätöksestä. Leffa meni kivasta totaaliseen paskaan yhdessä sekunnissa. Okei, ei se alkukaan mitään aivan huikeaa ollut mutta aivan kelvollista siihen saakka.

Toiseksi suurin vika elokuvassa oli tosiaan tuo ikäraja. K13 action jossa on tämmöinen näyttelijäkaarti pitäisi kieltää lailla. Kaikista pahintahan oli se että tämä oli niin selvästi leikattu jälkikäteen tuohon ikärajaan sopivaksi. Toiminnan keskellä tuli aivan idioottimaisia leikkauksia jottei me nähtäisi tyyppien kuolemia. Kun joskus syksyllä tästä tulee jokin K18 versio niin se on se aito versio elokuvasta. CGI vertahan siitäkin sitten löytyy mutta kyllä sekin voittaa tämän nykyisen järettömyyden.

Muistelen joskus lukeneeni että tämän pitäisi olla sarjansa viimeinen osa. Näin varmaan käykin jos tämä ei menesty, ensimmäinen viikonloppu ei ainakaan ollut menestys. Luulinkin että nyt sitä viimein jopa näitä sankareita kuolisi mutta eipä tietenkään. Vaikka heidän tiiminsä nimi muuta sanoo niin nämä miehet ovat kuolemattomia supermiehiä. Olisi ollut hyvä lopetus sarjalle jos vaikkapa Syltty olisi kuollut ja Statham olisi jatkanut pomona. Mutta kaikkihan menee hyvin ja lopussa juodaan kaljaa ja naureskellaan. Minä en nauranut mutta kaljaa tämä laittaa mielen haluamaan, niin paljon että hukuttaisi itsensä siihen. Annan ehkä pojon liikaa säälistä: 5/10.

Netflix suosituksia osa 4

Kuten aiemminkin, voi olla että osa näistä suosituksista löytyy vain jenkkien Netflixistä. Suomen valikoima kun on ajoittain hyvin heikko.

Trailer Park Boys (2001- ) Tv-sarja sekä elokuvat

Muistan kun 2000-luvun alussa Nelonen näytti tätä sarjaa parisen vuotta (Törky Torstai ohjelmassa jota Duudsonit juonsi), tuolloin jokusen jakson tsekkasin mutta meno ei pahemmin maistunut. Nyt ymmärrän miksi, tuolloin vielä melko nuorena poikana en täysin älynnyt moniakaan vitsejä. Kesän alussa päätin sitten antaa sarjalle uuden mahdollisuuden kun Netflix toi kaikki jaksot ja elokuvat meidän kuolevaisten tarjolle. Ei kovin kauaa mennyt kun koko tuotanto oli koluttuna läpi. Hetkeen en ole yhtä hauskaa sarjaa katsellut.

Trailer Park Boys on mustaa huumoria sisältävä pseudodokumentti jossa seurataan kanadalaisen asuntovaunukylän tapahtumia, tärkeimpinä hahmoina ovat kolme rikollista jotka koittavat tienata rahaa yhdellä jos toisella konstilla. Ohjelman jopa ajoittain kuiva huumori vaatii hieman totuttelua. Olin kylläkin jo ensimmäisen kauden parin jakson jälkeen koukussa. Sarjan huumori on isolta osalta rakennettu dialogin ympärille ja tämän se tekee aivan loistavasti. Parhaiten jäi mieleen Jim Laheyn "shit analogyt" tai Rickyn idioottimaiset virheet puheessaan. Sinäänsä kaikista älyttömintä on se että suuri osa dialogista on paikalla keksittyä eikä käsikirjoitettua. Sanoo jotain näyttelijöiden taidoista vaikka vain pari on ns. "ammattilaisia"

Tv-sarja on alusta loppuun täyttä laatua ja on vaikea olla suosittelematta tätä mainiota ohjelmaa. Elokuvat ovat sitten laadultaan hieman vaihtelevia. Vuonna 2006 tullut Trailer Park Boys: The Movie ja Trailer Park Boys: Countdown to Liquor Day (2009) ovat joka fanille pakolliset katselut. Ne ovat samaa menoa kuin ohjelma mutta sinäänsä melkein yhden tuotantokauden tarina yhdessä satsissa. Say Goodnight to the Bad Guys on vuonna 2008 tullut tv-elokuva joka jätti vähän tyhjän olon, sinäänsä se on vain esiosa Countdown to Liquor Day leffalle. Kaikista huonoin ja melkeinpä suosittelen skippaamaan on Trailer Park Boys: Live in F**kin' Dublin joka on kuten nimi sanoo tähtien vetämä livenauhoitus. Alussa ja lopussa on näyteltyjä osia jotka ovat hauskoja mutta itse show on melko kivuliasta katseltavaa. Eli katsokaa vain alku ja loppu, muuten suosittelen jättämään välistä.

Trailer Park Boyssilla menee kyllä nyt lujaa. Pari uutta tuotantokautta on tulossa Netflixiin, uusi elokuva on jo ulkona (Kanadassa) mutta syksyllä vasta digitaalisena. Myös samoilta tyypeiltä on tulossa Swearnet: The Movie niminen elokuva jossa meno näyttäisi olevan todella metaa. Hyvä on siis olla sarjan fani.

Kokonaisuutena koko hässäkälle antaisin arvosanan: 9/10. Yksi parhaista komediasarjoista koskaan, laittaisin samalle tasolle kuin esim. monet brittikomediat joita rakastan suuresti.

Manhunter (1986)

Manhunter on Michael Mannin ohjaama jännäri joka on tehty Red Dragon nimisen kirjan pohjalta. Red Dragon on varmaan monelle tuttu nimi vuonna 2002 tulleesta elokuvasta. Kumpikin elokuva on tehty saman kirjan pohjalta mutta Manhunter on monille jopa täysin tuntematon teos. Se ei ainoastaan ole hyvä jännäri, mutta myös ensimmäinen elokuva jossa Hannibal Lecter näkyy isolla kankaalla. Anthony Hopkins on minulle kuten varmaan melkein kaikille SE ainoa oikea Hannibal mutta Manhunterissa Brian Coxin vetämä rooli on myös aivan loistava. Nykyään kylläkin laittaisin melkein Mads Mikkelsenin parhaaksi Hannibaliksi mutta siitä joskus myöhemmin.

Pakko tunnustaa että itsekin tämän kyseisen elokuvan löysin vasta Red Dragonin nähtyäni. Tämä harmittaa koska pidän Manhunteria parempana elokuva ja olisin tahtonut yllättyä kaikista juonenkäänteistä jotka valitettavasti Red Dragon minulle "spoilasi". Kumpikin elokuva on pieniä poikkeuksia vaille sama tarina ja hahmot joten isolta osalta tiesi kokoajan mitä tulee tapahtumaan. Red Dragon on kirjalle uskollisempi elokuva mutta sen loppu oli heikko. Pidän enemmän Manhunterin tylystä ja simppelistä lopusta. Tässä on omasta mielestä hyvä esimerkki siitä ettei aina kirjaa kannata kovin tarkasti kopioida elokuvaksi.

Suurin syy miksi pidän tästä vanhasta uutta enemmän on sen tunnelma ja näyttelijät. William Petersen vetää loistavan roolin häiriintyneenä ja epävakaana etsivänä. Tom Noonan on täydellinen helvetin ahdistavana murhaajana. Kaikki kohdat jossa hän näkyy ovat niin epämukavia.

Tosiaan mitään enempää spoilaamatta suosittelen tätä elokuvaa suuresti. Etenkin jos Red Dragon on katsomatta niin nyt olisi mahdollisuus kokea kunnon herkkua. Tämän jälkeen sitten kannattaa katsoa uudempi versio. Tietenkin tämän pitäisi tulla oletuksena, aina ensin vanha/alkuperäinen versio ennen uutta. Arvosana: 8/10.

Invasion of the Body Snatchers (1956)

1950-luvun sci-fi, onko mitään joka samalla niin loistavaa mutta myös paskaa. Tällä meinaan sitä että kyseisen vuosikymmenen sci-fi leffoissa on niin järettömän isoja eroja laadussa. Invasion of the Body Snatchers menee kuitenkin selvästi sinne parhaiden joukkoon. Kyseessä on ehkäpä yksi tärkeimmistä sci-fi elokuvista koskaan.

Elokuva sijoittuu pääasiassa pieneen kaupunkiin jossa alkaa tapahtumaan kummia. Ihmiset käyttäytyvät kummallisesti ja päähahmo alkaa epäilemään että jotain tai jokin on ottanut kansalaisista vallan. Isoin ero muihin kuuluisiin aikansa tieteiselokuviin on erikoistehosteiden vähyys. Mitään suuria lentäviä lautasia ei ole, ihmiset eivät muutu joksikin kamaliksi hirviöiksi eikä edes verta taikka toimintaa ole oikein yhtään. Tämä on yksi elokuvan parhaista puolista, tehosteiden sijaan keskitytään juoneen ja hahmoihin. Kyllä minä The Blobin tapaisista aikansa elokuvista myös tykkään mutta on mukavaa että löytyy tämmöistä vaihtelua.

Ennen tämän klassikon katselua olin nähnyt 1978 tulleen ehkäpä jopa kuuluisamman version. Yksityiskohtia en pahemmin tuosta muista paitsi sen että gorea oli mukana ja että se tuntui ajoittain turhan pitkältä. Alkuperäinen elokuva on juuri sopivan pituinen eikä tylsää kohtaa ehdi tulla. Muutenkin kevyempi ote aiheesta maistui minulle paremmin. Tuon remaken lisäksi on olemassa myös vuonna 1993 että myös 2007 tulleet versiot. Harva elokuva on näin monesti uudelleen tehty. Tietenkin jokainen näistä elokuvasta on melko erillainen, itse idea on sama mutta melkein kaikki muu on uutta.

Sinäänsä melkein yllätyin kuinka paljon pidin tästä alkuperäisestä elokuvasta. Jotenkin kiinnostus tätä kohtaan ei ollut suuri mutta katselun jälkeen todellakin laittaisin tämän sinne samalle tasolle kuin muut aikansa klassikot: The War of the Worlds, The Day the Earth Stood Still tai The Blob. Melkeinpä jopa korkeimmalle paikalle. Jos siis kunnon 1950-luvun tieteisjännäri kiinnostaa niin tässä olisi loistava ehdokas. Arvosana: 8.5/10.

Juna kulkee vaan...

Aurinko paistaa ja kesä on täysillä käynnissä. Ainakin oma kämppä on ollut jo tovin yksi helvetillinen pätsi, joten mikä olisikaan parempi viilentymisen tapa kuin katsoa elokuva jossa on loputon talvi? 

Snowpiercer tarjoaa juuri tuota, kylmää on meno alusta loppuun. Kyseessä on Korealaisen Joon-ho Bong  uusin elokuva, itse tunnen miehen hänen parista aiemmasta tuotoksesta jotka ovat vallan mainioita. Hieman epäilytti Snowpiercerin kanssa se että onko meininki mennyt liian länsimaalaiseksi. Onneksi näin ei ole käynyt, tämä on niin kaukana Hollywoodista kuin vain mahdollista. 

        Sinäänsä huvittaa nyt katsomisen jälkeen että asia on näin. Ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta keväällä, näin trailerin teatterissa ja ajattelin että onpas paskan näköinen. Tuolloin en kylläkään huomannut kuka tämän leffan takana on. Nopeasti trailerin perusteella Snowpiercer näyttääkin joltain uudelta tyhmältä Hollywoodin ulostamalta pökäleeltä jossa pääosassa on tällä hetkellä hyvin "kuuma" (monellakin tavalla) Chris Evans. 

Elokuva kuitenkin sai kovia kehuja etenkin kriitikoilta tuossa kesän alussa, hieman ihmettelin että onko nyt kyseessä edes sama elokuva. Tulipa tuolloin sitten huomattua mm. kuka on ohjaajana. Hieman jo innostuin tämän näkemisestä mutta pidin odotukset vieläkin pieninä. Eilen sitten tämän katsoin ja.. Voi veljet mikä meininki. Tässä on isolla mahdollisuudella minulle "vuoden yllättäjä" palkinnon vievä teos. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun, näyttely oli loistavaa ja jopa juoni oli kokonaisuutena hyvä. Juuri tarinallisesti epäilin tämän olevan melkoista kuraa, mutta Snowpiercer sisälsi enemmän sanomaa kuin iso osa nykyajan elokuvista.

Mutta niin, mistä elokuvassa on edes kyse? Ihmiset vahingossa jäädyttivät koko maailman koittaessaan viilentää pahenevaa ilmastonlämpenemistä. Yksi mies sitten päätti ennen tuon tapahtumista tehdä älyttömän junan joka kiertää yhdessä vuodessa koko planeetan. Maailmanlopun jälkeen viimeiset selviytyjät asuvat nyt tässä aina liikkuvassa junassa. Köyhät ovat perällä olevia orjia ja junan kärjessä rikkaat mässäilevät herkuilla. Kuulostaako ideana kovin fiksulta? No ei! Mutta jotenkin tämä konseptin älyttömyys ei haitannut minua pätkääkään. Elokuva pohjautuu ranskalaiseen sarjakuvaan joten en ole yllättynyt, viinipäissään sitä keksii kaikki parhaat jutut.

Snowpiercer on pääasiassa juoneen painostavaa draamaa, mutta aina välillä on mukaan mahtunut jokunen kunnon taistelu. Etenkin noin puolivälissä oleva pitkähkö tappelu oli melkein Raid 2 tason herkkua. Tunnelma on myös kokoajan hyvin painostava ja epätoivoinen, juuri sellainen josta nautin. Kuka vain tärkeistä hahmoista saattaa kuolla milloin vain ja parasta on se miten hahmot käsittelevät kuolemaa. Junassa on sen 17 vuoden matkan aikana tapahtunut paljon sairaita asioita joten kaverin kuolema ei paljoa hetkauta sankareita.

Kaikkiaan tällä hetkellä Snowpiercer on yksi tämän vuoden suosikeistani. Pitkästä aikaa elokuva yllättää näin rankasti minut. Täydellinen tämä ei todellakaan ole, jokunen skene oli kunnon "mitä miksi täh!?!" tason ihmetystä aiheuttavia kohtauksia josta vähän rokotan. Mutta niin, katsokaa tämä elokuva. Se on hyvä. 8.5/10